Sarjainfo 3/2013
30.01.2014 - 23:46Vähänlaisesti on arvosteluja näkynyt. Vihreässä Langassa oli pieni maininta ja Verna Kuutti kirjoitti mukavan arvion Sarjainfoon.
Vähänlaisesti on arvosteluja näkynyt. Vihreässä Langassa oli pieni maininta ja Verna Kuutti kirjoitti mukavan arvion Sarjainfoon.
Kenenkäs tyttöjä arvosteltuna samassa lehdessä kuin GTA5. Huikeaa.
PS. Olemme parhaillaan myös sarjakuvablogeissa kuukauden blogina!
Sympaattisen rillipään Kaapon visiitti albumissa jäi ehkä valitettavankin lyhyeksi. Muun muassa tällainen sivu karsiutui pois kun yritin saada tarinan keskiosaa eheämmäksi. Tää tuli itse asiassa piirrettyä ihan ensimmäisten sivujen joukossa vaikka sijoittuukin ajallisesti kirjan jälkipuoliskolle.
Jossain häveliäisyyden puuskassani päätin kesken albumin piirtämisen peittää tai poistaa kaikki ruuduissa vilahtelevat paljaat (naisten) rinnat. Mikään häveliäisyys ei tietenkään estä minua postaamasta sensuroituja ruutuja tähän blogiin.
Kirjasta on ilmestynyt jo ensimmäinen arvostelu, enkä ole vielä blogissa ilakoinut että se on tullut painosta. Tässä juhlan kunniaksi pari riehakasta valokuvaa. Toinen tuli kustannustoimittajaltani kun kirjanen oli rantautunut Suomeen ja toinen on otettu julkkareista jonne kirja ei valitettavasti ihan ehtinyt.
Albumin sisäkansiin tuli pieni kunnianosoitus myös Hugo Prattille.
Kirja meni maanantaina painoon. Taittajien lähettämät previkat näyttivät hyviltä mutta silti jännittää aikalailla mitä painokoneista tupsahtaa. Kun tekee omakustanteita valokopiokoneella, tällaisesta jännityksestä jää kokonaan paitsi. Vastaanotto mietityttää myös kovasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään näin isoa ja kokonaisuutena tarina ei välttämättä ole niin eheä kuin olisin toivonut. Opettavainen tää taival ehdottomasti on ollut ja onnistuin todistamaan itselleni että kykenen tekemään myös pidempiä tarinoita. Seuraavaa vaan tulille.
Ohessa näytettä siitä miltä sivut lopulta suurinpiirtein tulevat näyttämään. Mun piti alunperin toteuttaa kaikki sävyt rastereilla painokustannuksissa säästääkseni mutta annettuani kirjan Arktisen Banaanin kustannettavaksi päätin siirtyä rastereista nykyaikaan ja toteuttaa sävyt tasaisilla väripinnoilla. Mitä nyt hiukan tekstuuria lisäsin pintoja elävöittääkseni. Olisi ollut mahdollista tehdä hela hoito täysissä sateenkaaren väreissä mutta olin henkisesti jo niin jumissa kaksivärisyyteen etten jaksanut alkaa säätämään. Rutkasti enemmän aikaakin olisi värittämiseen kulunut.
Lopullinen sävy oli pirun vaikea valita. Pinkki oli lopussa hyvin vahvoilla mutta tää vihreä oli jollain tavalla neutraalimpi. En halunnut että värit kuitenkaan pomppaavat lukijan silmille. Jos kirja joskus julkaistaan jollain toisella kielellä, vois kokeilla jotain räiskyvämpääkin.
Jostain syystä en ole tässä blogissa vielä asiasta toitotellu, mutta kirjahan on ollut mun osalta valmiina jo useamman viikon ja parhaillaan taittajan käsiteltävänä. Hänellä on ollut muutama muukin sarjakuva-albumi työn alla mutta eilen häneltä tuli pyyntö että tekisin nimiösivulle jonkun kuvan. Olen sarjiksen valmistuttua pelaillut paria vanhaa (uudelleenjulkaistua) Zelda-peliä; Oracle of Seasonsia ja Oracle of Agesia, ja halusin jollain tavalla tuoda tätä esille. Olisi ollut hauskaa tehdä Hiskistä ja Nellistä pikseligraffaversiot mutta se ei minusta jotenkin vain tuntunut sopivan kirjan luonteeseen. Päätin sitten vain ottaa hiukan mallia pelien konseptitaiteesta.
Mun piti kirjoittaa tähän blogiin enemmänkin mun tuntemuksista saatuani sarjakuvan valmiiksi, mutten ole oikeastaan edes ajatellut asiaa vähään aikaan. Olen aloittanut uusien sarjakuvien piirtämisen ja ollut enemmän perheeni kanssa ja odottelen vain näkeväni valmiin painotuotteen elokuun loppupuolella. Kvaakissa mä summailin fiiliksiäni melko tuoreeltaan urakan jälkeen näin:
Taisin aloittaa albumin suunnittelun joskus vuonna 2010 ja vuoden 2011 alussa mulla oli (apurahan hakemista varten) jonkinlainen kuvakäsikirjoitus kyhättynä sekä muutama eka sivu luonnosteltuna. Apurahan turvin pidettyjen vapaiden avulla sain leijonaosan sarjakuvasta piirrettyä ennen kuin tytär syntyi saman vuoden syksyllä keskeyttäen piirtämisen puoleksitoista vuodeksi (asiat tärkeysjärjestyksessä). Viime vuoden joulukuussa saatujen potkujen ansiota jäi taas aikaa muullekin kuin työssä käymiselle sekä perheelle ja nyt on neljälle vuodelle hajonnut urakka mun osalta lopultakin päätöksessä ja sarjakuva taittajan hellissä käsissä.
On kohtalaisen mieletön fiilis. Mä sain sen tehtyä! Ehkä musta sittenkin tulee isona sarjakuvapiirtäjä.
En tainnut aiemmin mainitakaan että vaimoni oli niin ystävällinen että väritti kirjan kannet. Akvarellit ovat hänelle tutumpi väline ja jostain syystä halusin nimenomaan vesivärikannet. Väritys on tehty valopöydällä eri paperille kuin itse piirustus. Kukkaketo onnistui välittömästi mutta henkilöhahmoista pyysin pari lisäversiota. Tietokoneella sitten kikkailin kaiken kasaan. Lopputulos on nähtävissä muutama postaus aiemmin.
Laitetaan tähän samaan postaukseen vielä kirjankansi jota käytin omani mallina.
Alkukesäisen Marimekko-skandaalin jälkeen on jännittävä paljastaa että käytän kansia tehdessä usein vanhoja pulp-kirjoja inspiraation lähteenä. Toivottavasti mun maine (tsihih) piirtäjänä ei nyt ryvety täysin.
Koska sarjakuvani kertoo ihmissuhteista, oli luonnollista googletella malliksi rakkausromskuja. On ällistyttävää miten monissa noista on ollut Fabio mallina ja miten usein asetelma on juuri vastaavanlainen kuin tässä; mies on ikään kuin kumartuneena naisen ylle ja nainen kurkottaa ylöspäin kaula ja huulet pitkällä. Taustalla saattaa myös olla villihevosia. Sen mä jätin omastani pois.
On vaikea sanoa miten päädyin juuri tähän lopputulokseen. Mulla oli alunperin ajatuksena tehdä kannesta paljon ilakoivampi Yotsuba&:n (suuren suosikkini) ja muutaman muun mangapokkarin tyyliin mutta dramaattisempi lähestymistapa tuntui lopulta paremmalta. Kohtalaisen nopeasti nurkan takaa ilmaantunut deadline pakotti myös oikomaan muutamia mutkia.
Kiintoisana (?) yksityiskohtana voisin vielä mainita että Hiskin ja Nellin romanssi sijoittuu itse sarjakuvassa talvisiin maisemiin, ainoastaan kansikuvassa ollaan kesäisemmissä tunnelmissa.
Toisinaan piirtäminen sujuu todella hyvin. Niin kuin eilen, kun sain tussattua 5 sivua. Toisinaan ei saa yhtä ruutua tehtyä.
Piirtämisurakka alkaa olla ihan loppusuoralla ja pientä väsymistä saattaa olla havaittavissa… 😀