Hiski, rakastettuni

Albumin sisäkansiin tuli pieni kunnianosoitus myös Hugo Prattille.

Kirja meni maanantaina painoon. Taittajien lähettämät previkat näyttivät hyviltä mutta silti jännittää aikalailla mitä painokoneista tupsahtaa. Kun tekee omakustanteita valokopiokoneella, tällaisesta jännityksestä jää kokonaan paitsi. Vastaanotto mietityttää myös kovasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään näin isoa ja kokonaisuutena tarina ei välttämättä ole niin eheä kuin olisin toivonut. Opettavainen tää taival ehdottomasti on ollut ja onnistuin todistamaan itselleni että kykenen tekemään myös pidempiä tarinoita. Seuraavaa vaan tulille.

Ohessa näytettä siitä miltä sivut lopulta suurinpiirtein tulevat näyttämään. Mun piti alunperin toteuttaa kaikki sävyt rastereilla painokustannuksissa säästääkseni mutta annettuani kirjan Arktisen Banaanin kustannettavaksi päätin siirtyä rastereista nykyaikaan ja toteuttaa sävyt tasaisilla väripinnoilla. Mitä nyt hiukan tekstuuria lisäsin pintoja elävöittääkseni. Olisi ollut mahdollista tehdä hela hoito täysissä sateenkaaren väreissä mutta olin henkisesti jo niin jumissa kaksivärisyyteen etten jaksanut alkaa säätämään. Rutkasti enemmän aikaakin olisi värittämiseen kulunut.

Lopullinen sävy oli pirun vaikea valita. Pinkki oli lopussa hyvin vahvoilla mutta tää vihreä oli jollain tavalla neutraalimpi. En halunnut että värit kuitenkaan pomppaavat lukijan silmille. Jos kirja joskus julkaistaan jollain toisella kielellä, vois kokeilla jotain räiskyvämpääkin.