Hiski, rakastettuni

Iki-ihana Solja Järvenpää järkkäilee minulle ja huipputaitavalle Tea Tauriaiselle yhteistä kirjojen julkaisutilaisuutta ja näyttelyä Helsingin sarjisfestareiden yhteyteen. Julkkarit ja näyttelyn avajaiset ovat näillä näkymin 1.9. 2013 anniskeluravintola Om’pussa. Tekaisin tilaisuuden mainostamista varten tällaisen kuvituksen.

Vuosisadan bileet luvassa. Hähä. Elleivät Tean sarjakuvat ole entuudestaan tuttuja, niitä voi käydä ihastelemassa täällä: madteaparty.sarjakuvablogit.com

Piirtämisurakka alkaa olla niin loppusuoralla että tekee jo mieli korjailla tehtyjä sivuja. Yllä olevat ruudut olivat häirinneet minua pitkään. Jokin hahmon mittasuhteissa vain tökkäsi silmään joka kerta kun selailin valmiita sivuja ja pakkohan asia oli korjata. Alla oleviin hahmoihin olen jo tyytyväisempi. Jaa minä jotenkin neuroottinen?

Postataanpas taas tällainen, koska välkkyvät giffi-animaatiot nyt vain ovat parasta mitä internet on meille tarjonnut. Jätin muutaman välivaiheen pois kun muutokset olivat niin hienovaraisia.

Tykkään usein käyttää jotain valmista fonttia pohjalla ja siitä sitten hioa valmiimmaksi. Yliviivaustussista oli suuri apu kun etsi oikeita muotoja noille kirjaimille. Huomatkaa myös nuolet joilla muistutan itseäni korjaamaan välistyksiä.

Rupuinenhan se on, mutta itse tehty.

Kirjallani on nyt nimi, julkaisija, virallinen ilmestymisajankohta ja ISBN-numero. Kannetkin ovat aikalailla valmiina. Ohessa kustantajan syysesitteestä napsittua informaatiota.

Kun vauhdikas Nelli päättää iskeä hevibändissä bassoa soittavan
Hiskin, hän ei arvaa minkälaiseen liemeen on lusikkaansa laittamassa.
Kenenkäs tyttöjä kertoo lempeän humoristisella otteella
kahden ihmisen suhteesta ja rakastamisen vaikeudesta. Seurustelun
eri vaiheet, ensihuuman jälkeinen arki ja mahdollinen yhteinen
tulevaisuus ovat tuokiokohtauksiin perustuvien sarjan teemoja.

Kaltsu Kallio (s. 1974) on järvenpääläinen sarjakuvataiteilija, joka
tunnetaan ahkerana pienlehteilijänä ja erityisesti omaelämäkerrallisista
sarjakuvistaan. Kenenkäs tyttöjä on Kaltsun odotettu
ensimmäinen pitkä fiktiivinen tarina.

ISBN 978-952-270-089-6 • KL 85.32
152 x 206 mm • Sidottu • 64 sivua
Nelivärinen • Syyskuu 2013

Pakko välillä vähä skannailla ja bloggailla kun menee hermot tuon ruusupuskan kanssa. Pitänee hiukan pelkistää sitä.

Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tämä sivusto ja koko albumiprojektini ovat nukkuneet Ruususen unta hiukan pidempään. Kolme päivää viimeisimmän päivityksen jälkeen perheesemme syntyi tyttölapsi joka sydämeni lisäksi vei kaiken vapaa-aikani. Nyt on kuitenkin aika herättää projekti taas henkiin. Ohessa juuri piirtämäni, ensimmäinen ruutu 19 kuukauteen. Ei yksi ruutu vielä paljoa ole, mutta se on alku.

Tällaiselta muuten näyttää mun työpöytä. On vielä aika siisti kun on upouusi työhuone.

Ajattelin tällä kertaa kertoa tarkemmin työskentelytavoistani.

Kaikki alkaa luonnollisesti luonnostelusta. Mulla on  printattuna valmiita ruutupohjia mikä helpottaa hiukan itse työskentelyä että valkoisen paperin kammoa. Käytän luonnostelemiseen ruudun haastavuuden ja vähän mielialanki mukaan joko lyikkäriä tai huopakynää. Piirrän sivut puhtaaksi valopöydällä niin välineellä ei tässä vaiheessa ole niin väliä.

Työstettävä sivu on sinänsä helppo että siihen tulee kolme kuvaa täysin samasta kuvakulmasta. Kuten aiemminkin olen kertonut, tykkään tietystä pysyvyydestä ruutujen välillä. Huonekalut on luonnosteltu vain yhteen ruutuun sillä piirrän ne valopöydällä kaikkiin tarvittaviin ruutuihin samasta kuvasta. Voisin periaatteessa vain kopioida koneella huonekalut mutta jonkinlaisen elävyyden nimissä kuitenkin piirrän ne tussausvaiheessa kaikkiin ruutuihin erikseen.

Mikäli teen tussatessa virheitä tai muuten vain haluan piirtää jotain uusiksi, teen sen paperin reunaan ja paikkailen lopuksi tietokoneella. Välillä uusiksi piirtäminen äityy niin älyttömiin mittoihin että  joudun merkitsemään nuolella mikä kaikista versioista loppujen lopuksi olikaan se mitä piti skannauksen jälkeen käyttää. Kukaan ulkopuolinen ei välttämättä huomaa versioissa minkäänlaista eroa, nukutun yön jälkeen en välttämättä itsekään… 😀

Ton yhden ruudun piirsinkin jo viime viikolla. Lopuksi väritän sivun muutamalla eri harmaansävyllä ja rasteroin sävyt yhdeksi väriksi. En tiedä alentaako se painattamisen hintaa nykyisinä digitaaliaikoina laisinkaan mutta tykkään lopputuloksesta enemmän.

Ai haluatteko vielä giffi-animaation koko prosessista? Ai ettekö? Tässä sellainen joka tapauksessa tulee. Varokaa subliminaaleja viestejä.

Wallu toivoi villiä länttä ja itää. En ole varma mitä villillä idällä tarkoitetaan (venäjän mafiaa?) mutta villi länsi sai ensimmäisenä ajattelemaan riehakkaita saluunatappeluja. Ajattelinki aluksi lisätä muutaman cowboyn tappelemaan jonkun baarikohtauksen taustalle mutta koska olen ollut hyvin laiska piirtämisen kanssa, taustani ovat parhammillaankin melko viitteellisiä enkä uskonut saavani luontevasti lisättyä yhteenkään kohtaukseen mitään niin erottuvaa.

Lopullinen ratkaisu on hiukan halpa mutta ruudusta tuli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Laitetaan Jarmo, Milla ja Wallu teille alpparit tulemaan (heti kun valmistuvat) ja neljännen saa se joka ensimmäisenä tunnistaa elokuvan tai näyttelijän.

Kun elokuva jo selvisi niin laitetaanpa tähän vielä tuo Huuliharppukostajan loistava avauskohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=VDUbBMe1Nbg

Milla toivoi dinosauruksilla ratsastusta, mikä olikin kertaheitolla haastavampi asia kohtuurealistiseen ihmissuhdetarinaan ympättäväksi. Mietin aluksi että dinosauruksella olisi ratsasteltu jossain taustalla, kerrostalojen välissä, mutta loppujen lopuksi päädyin tällaiseen ratkaisuun.

On muuten mukavaa kun on toinenkin piirtäjä perheessä. Jouduin tuohon keinu-dinoon kysymään vaimoltani Jupulta luonnosteluapua kun en millään osannut sitä itse piirtää. Ohessa mun ekoja suherruksia ja lopuksi Jupun piirtämät dinosaurukset.